Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
Tammi, 2008
Sivuja: 164
Kävin tänään (29.5.) kirjastossa, vaikka yöpöydän reunalla odottaa viisi kirjaa koskemattomina, ja kaksi kirjaa on kesken... Yritän pitää lainattujen kirjojen määrän jotenkin kohtuullisena, mitä tuo seitsemänkään ei kyllä mielestäni ole. Ja sitten kirjastosta tarttui vielä kaksi kirjaa mukaan. Mutta en voi sille mitään, että jos pariin viikkoon ei ole kirjastossa ehtinyt käydä tai sille ei ole ollut tarvetta, niin sinne alkaa kaivata. Sitten yleensä menen käymään kirjastossa, vaikkei sinne suoranaisesti asiaa olisikaan, ja aina tarttuu kirjalistalta jotain mukaankin... Tosin yleensä en kyllä mene kirjastoon, jos ei ole edes yhtä kirjaa palautettavanakin. Ja tänään paikalla sattui sitten olemaan yksi kirja, jota olen etsiskellyt jo jonkun aikaa, mutta jonka kanssa ei olla satuttu ikinä samaan aikaan kirjastoon. Jaana Kapari-Jatan Pollomuhku ja Posityyhtynen. Se piti tietenkin lainata, ja kotiin päästyäni en malttanut millään pitää näppejäni erossa siitä. Oli aluksi tarkoitus vain vähän selailla, mutta päädyinkin lukemaan kirjan alusta loppuun melkein yhdeltä istumalta...
Pidin kirjasta kovasti. Hatty Potter-sarjan suomentaja siis kertoo kirjassa siitä, millainen prosessi tämän sarjan suomentaminen oli, ja yleisesti vähän muutakin suomentamiseen liittyen. Itse tuo kirjojen kääntäminenkin on ihan kiinnostavaa, mutta erityisesti kiinnostivat juuri Potterit. Ja erityisesti ehkä se, miten tietyt nimet, loitsut, eläimet ja muut oli kännetty englannista suomeen. Osaltaan pidin kijasta niin paljon varmaan juuri siksi, että Harry Potter on itselleni hyvin rakas kirjasarja. Liioittelematta paras lukemani sarja koskaan, vaikken kuulukaan päähenkilön suurimpiin faneihin. Pollomuhku ja Posityyhtynen nauratti, aiheutti vilunväreitä ja sai toisinaan tipankin linssiin jostain selittämättömästä syystä. Kai tuohon kirjasarjaan vain liittyy niin suuri tunnelataus... :)
Toisinaan joidenkin lauseiden kohdalla tuli vähän sellainen olo, että kirjailija toisti itseään... Ja toisaalta ehkä mielestäni kirjassa keskityttiin turhankin paljon suomentamiseen yleensä, ja Pottereihin vähän vähemmän. Älkää ymmärtäkö väärin, suurimmalta osin kerrottiin kyllä nimen omaan Pottereista, jotenkin odotin vain vielä vähemmän sitä yleistä käännösjorinaa. Ja koska kirjassa eniten kiinnosti juuri Rowlingin itse keksimien sanojen suomennus, oli se siltäkin osin pieni pettymys... Koska suurin osa näistä yli kymmenenkin vuotta vanhoista mietintäprosesseista ei ollut enää Kapari-Jatalla itselläänkään muistissa. Suunnilleen kerrottiin miten mihinkin suomennokseen päädyttiin, ja miksi jokin suomennettiin ja jotain ei... Mutta olisin mielelläni lukenut enemmän itse mietintäprosessista. Joskin sen kyllä ymmärtää, ettei sellaisia enää muista, eivätkä suomennosten alkuperäiset luonnosversiot ole tallessa missään. Silti vähän harmitti... :p
Kuitenkin kirja oli kokonaisuutena mukava, kevyttä ja kiinnostavaa lukemista. Kirjojen kääntäminen on yllättävän rankkaa ja tarkkaa puuhaa, jotenkin en ole siihen tullut ennen kiinnittäneeksi huomiota... Pienetkin sävyerot voivat vaikuttaa sisältöön loppujen lopuksi niin paljon. Oikein kiva pikaperehdytys kirjojen suomentamiseen siis, ja ennen kaikkea mukavaa Potter-tietoa sarjasta pitäville. Suosittelen kyllä!
2,5/5 P.S. Jonain lähipäivänä voisin tehdä vaikka pienen katsauksen tuohon yöpöydän laidalla odottelevien kirjojen pinoon... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti